Ensimmäinen viikonloppu, ensimmäinen koulupäivä
Muuttomiehet auttoivat hyvin purkamaan muuttolaatikoita. Osasta sanoimme, ettei heidän tarvitse purkaa. Ilman heidän apuaan meillä olisi varmaan aika monta laatikkoa jäljellä 150:stä laatikosta.
Lauantai-aamuna oli outoa herätä omasta sängystä vieraassa paikassa. Päivä meni muutenkin kotia laittaessa ja pyykkikoneeseen tutustuessa. Lähikauppaankin piti käydä tutustumassa, meidän lähin kauppamme on Carrefourin hypermarket.
19.8 sunnuntai New Family Information Day. Pääsin itse ensimmäistä kertaa käymään tyttöjen koululla. Muutama suomalainenkin kohdattiin siellä sekä suomalainen koulun yhteyshenkilö. Hän on ihanan avulias ja lämmin ihminen. Tarjolla oli kevyt lounas, jonka avulla jatkoimme julkisilla matkaa Grand-Placelle katsomaan upeaa kukkamattoa, joka tehdään joka toinen vuosi tuonne. Sattumalta näimme sambakulkueen.
Illalla kävimme mieheni kanssa iltakävelyllä ja ihastelimme kotimme lähellä olevia lampia. Lammen kierrettyä tulimme Brasserielle. Toki meidän täytyi testata tämä terassi.
22.8 keskiviikko. Tyttärillämme oli koululla orientaatiopäivä. Tämä oli jännittävä päivä, kun näki samalla vuosiluokalla olevia oppilaita. Nuoremman orientaatio kesti reilu tunnin verran, kun vanhemmalla oli viiden tunnin mittainen orientaatio. Nuorempaa jäin koululle odottamaan, joten orientaation alussa nuoret komennettiin luokkiin ja vanhemmat ruokalaan kahville. Ei hassumpi päivä.
Torstaina olikin ensimmäinen virallinen koulupäivä. Vanhemmille oli järjestetty yhteinen aamiaistapaaminen. Tutustuimme muutamaan suomalaiseen perheeseen ja vaihdoimme yhteystietojamme. Ihana yhteyshenkilömme esitteli meille vanhemmille koulua ja tuli tunne, että minäkin haluan tuonne kouluun. Niin hyvät puitteet ja mielenkiintoinen opetustapa sekä koko järjestelmä täysin erilainen kuin Suomessa.
Vanhempi tyttäremme sai heti ensimmäisenä päivänä koulusta kannettavan mukaan. Se on pääasiallinen työväline koulussa. Nuorempi saa 27.8 maanantaina.
Nuoremman kohdalla hieman jännitimme koulun aloitusta, koska ei ollut innokas muuttamaan Belgiaan. Mutta heti ensimmäisenä koulupäivänä hän tutustui kahteen tyttöön, joista toinen on Espanjasta ja toinen Tanskasta. Uusien ystävien kanssa nuorempi neiti olikin perjantaina minigolfaamassa ja polkuveneilemässä lähipuistossamme, Les Etangs Mellaerts.
Perjantaina odottelimme internetin ja tv:n asennusta. Vihdoin iltapäivästä soi summerimme ja avasin oven, hmm...oven takana olikin poliisi. Hän tarkisti, että me oikeasti asumme tässä osoitteessa. Montako meitä on ja mihin ilmansuuntiin parvekkeemme on. Tiesin, että poliisi tulee käymään. Alkuviikosta olimme ilmoittautuneet asukkaiksi tänne kaupungintalolla, samalla alkoi ID-korttiemme teko, joita yhä odottelemme. Onneksi saimme heti mukaamme Belgialaiset ID-numerot, jotka ovatkin meillä lopun elämämme, vaikka täältä pois muuttaisimmekin. Oli se kuitenkin yllätys, että poliisi oli oven takana, kun odotimme asentajaa. Asentajakin kävi ja nyt toimii netti ja telkkari, jee!
Lauantaina 26. päivä seikkailimme metrolla Heyseliin, Atomiumiin. Atomium on insinööri André Waterkeyn sekä arkkitehtien André ja Jean Polakin suunnittelema monumentti, joka rakennettiin Brysseliin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. Se on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos, kaikkiaan 102 metriä korkea. Alkuperäisen suunnitelman mukaan monumentti piti pystyttää vain puoleksi vuodeksi, mutta sittemmin siitä on tullut kuuluisa turistinähtävyys.
Atomiumilta suuntasimme Cinquantenairen puistoon. Puistossa oli viikonlopun kestävät pelifestivaalit. Lautapelejä ja muita pelejä oli todella runsaasti tarjolla ja pelejä sai pelailla. Löysimme myös Mölkyn. Pitihän mölkkyä toki pelata, taisimme ollakin ainoat joilla oli pelin ohjeet hallussa.
Sunnuntaina suuntasimme perheemme kanssa jälleen koululle. Koululla oli koulun aloituksen kunniaksi järjestetty Welcome BBQ. Mukava oli tavata jälleen muutamia suomalaisia, myös uusi perhe tavattiin, sekä muita perheitä. En voisi kuvitella, että vastaavaa järjestettäisiin Suomen kouluissa. Ruokatarjoilun lisäksi tarjolla oli olutta ja viiniä. Ensimmäinen viikkomme uudessa kodissamme meni vauhdilla.
Lauantai-aamuna oli outoa herätä omasta sängystä vieraassa paikassa. Päivä meni muutenkin kotia laittaessa ja pyykkikoneeseen tutustuessa. Lähikauppaankin piti käydä tutustumassa, meidän lähin kauppamme on Carrefourin hypermarket.
19.8 sunnuntai New Family Information Day. Pääsin itse ensimmäistä kertaa käymään tyttöjen koululla. Muutama suomalainenkin kohdattiin siellä sekä suomalainen koulun yhteyshenkilö. Hän on ihanan avulias ja lämmin ihminen. Tarjolla oli kevyt lounas, jonka avulla jatkoimme julkisilla matkaa Grand-Placelle katsomaan upeaa kukkamattoa, joka tehdään joka toinen vuosi tuonne. Sattumalta näimme sambakulkueen.
Illalla kävimme mieheni kanssa iltakävelyllä ja ihastelimme kotimme lähellä olevia lampia. Lammen kierrettyä tulimme Brasserielle. Toki meidän täytyi testata tämä terassi.
22.8 keskiviikko. Tyttärillämme oli koululla orientaatiopäivä. Tämä oli jännittävä päivä, kun näki samalla vuosiluokalla olevia oppilaita. Nuoremman orientaatio kesti reilu tunnin verran, kun vanhemmalla oli viiden tunnin mittainen orientaatio. Nuorempaa jäin koululle odottamaan, joten orientaation alussa nuoret komennettiin luokkiin ja vanhemmat ruokalaan kahville. Ei hassumpi päivä.
Torstaina olikin ensimmäinen virallinen koulupäivä. Vanhemmille oli järjestetty yhteinen aamiaistapaaminen. Tutustuimme muutamaan suomalaiseen perheeseen ja vaihdoimme yhteystietojamme. Ihana yhteyshenkilömme esitteli meille vanhemmille koulua ja tuli tunne, että minäkin haluan tuonne kouluun. Niin hyvät puitteet ja mielenkiintoinen opetustapa sekä koko järjestelmä täysin erilainen kuin Suomessa.
Vanhempi tyttäremme sai heti ensimmäisenä päivänä koulusta kannettavan mukaan. Se on pääasiallinen työväline koulussa. Nuorempi saa 27.8 maanantaina.
Nuoremman kohdalla hieman jännitimme koulun aloitusta, koska ei ollut innokas muuttamaan Belgiaan. Mutta heti ensimmäisenä koulupäivänä hän tutustui kahteen tyttöön, joista toinen on Espanjasta ja toinen Tanskasta. Uusien ystävien kanssa nuorempi neiti olikin perjantaina minigolfaamassa ja polkuveneilemässä lähipuistossamme, Les Etangs Mellaerts.
Perjantaina odottelimme internetin ja tv:n asennusta. Vihdoin iltapäivästä soi summerimme ja avasin oven, hmm...oven takana olikin poliisi. Hän tarkisti, että me oikeasti asumme tässä osoitteessa. Montako meitä on ja mihin ilmansuuntiin parvekkeemme on. Tiesin, että poliisi tulee käymään. Alkuviikosta olimme ilmoittautuneet asukkaiksi tänne kaupungintalolla, samalla alkoi ID-korttiemme teko, joita yhä odottelemme. Onneksi saimme heti mukaamme Belgialaiset ID-numerot, jotka ovatkin meillä lopun elämämme, vaikka täältä pois muuttaisimmekin. Oli se kuitenkin yllätys, että poliisi oli oven takana, kun odotimme asentajaa. Asentajakin kävi ja nyt toimii netti ja telkkari, jee!
Lauantaina 26. päivä seikkailimme metrolla Heyseliin, Atomiumiin. Atomium on insinööri André Waterkeyn sekä arkkitehtien André ja Jean Polakin suunnittelema monumentti, joka rakennettiin Brysseliin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. Se on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos, kaikkiaan 102 metriä korkea. Alkuperäisen suunnitelman mukaan monumentti piti pystyttää vain puoleksi vuodeksi, mutta sittemmin siitä on tullut kuuluisa turistinähtävyys.
Atomiumilta suuntasimme Cinquantenairen puistoon. Puistossa oli viikonlopun kestävät pelifestivaalit. Lautapelejä ja muita pelejä oli todella runsaasti tarjolla ja pelejä sai pelailla. Löysimme myös Mölkyn. Pitihän mölkkyä toki pelata, taisimme ollakin ainoat joilla oli pelin ohjeet hallussa.
Sunnuntaina suuntasimme perheemme kanssa jälleen koululle. Koululla oli koulun aloituksen kunniaksi järjestetty Welcome BBQ. Mukava oli tavata jälleen muutamia suomalaisia, myös uusi perhe tavattiin, sekä muita perheitä. En voisi kuvitella, että vastaavaa järjestettäisiin Suomen kouluissa. Ruokatarjoilun lisäksi tarjolla oli olutta ja viiniä. Ensimmäinen viikkomme uudessa kodissamme meni vauhdilla.
Kommentit
Lähetä kommentti